Ei se ihmismäärä loppujen lopuksi kuolemaksi käynyt, ja hei meidän näyttelyn avajaisissa oli sillai kivasti väkeä!
 

Yritin upottaa videon tähän postaukseen, mutta En Taas Osaa joten tässä on linkki olkaa hyvät!
I tried to embed a video in this post But No Can Do, so please accept this link instead!

 

Niskatuki/Headrest Exhibition Opening Napoli Comicon 2014

 

Hiukan huonosta kuvanlaadusta huolimatta saatoitte huomata siniset pömpelit, joissa tarinoita inspiroineet esineet olivat esillä. Erityisesti Emmi Valveen synttärihatutettu täytetty orava kiehtoi näyttelyvieraita mahdottomasti.

In the end the number of people didn't kill us and hey, there was just enough people in our exhibition opening!
Despite the poor video quality the smartest of you might have noticed those blue little booths where the story inspiring objects were on display. Especially Emmi Valve's taxidermy squirrel with a birthday hat intrigued the opening guests greatly.
 

(kuvasta kiitos Hännisen Villelle! // Thanks to Ville Hänninen for the photo!)

 

Loppujen lopuksi hirveästi hommaa conissaei ollut paitsi 1.5. torstain paneelikeskustelu ja yleinen ihmisiin tutustuminen. Omalta osalta paneelikeskustelu meni hiukan plörinäksi, sillä valitsin epäotollisen istumapaikan tulkin kuuntelun kannalta.

We didn't really have anything else to do in the con except participating in the panel discussion on Thursday 1st of May and obviously meeting other professionals. For my part the panel discussion didn't go too well because I picked a bad place to sit, that is far away from the translator. 

(Huh?)

(Pst! Kuvia paneelikeskustelusta löytyy Napoli Comiconin Facebook-sivuilta! // You can find pictures of the panel discussion from the Napoli Comicon Facebook page!)

 

Meille annettiin onneksi tarpeeksi löysä aikataulu ja Napolissa olikin kiva piipahtaa ennen . Suomalaisina kulttuuri-ihmisinä ensimmäinen aktiviteetti oli lähes ilmiselvä.

We were granted with a rather loose schedule and it was nice to pop into town a bit before the panel discussion. As Finnish creative, well cultured people our first activity was quite an easy choice.

Totuuden nimissä on mainittava että vaikka Napolin baarit ja kahvilat olivat ihania, niin kyllä muuallakin käytiin. Jokin roti meilläkin on.

To be fair we did go to other places as well, even though the many cafes and bars of Naples were absolutely charming. Even we have standards.

Kaupungilla tuli useampaan kertaan pieni mutka matkaan mitä tulee allekirjoittaneen yksipuoliseen kielitaitoon. Napolissa kaikki eivät todellakaan puhu englantia, eikä siinä mikään kouluruotsin seiskakaan auttanut.

I did run into linguistic trouble several times when in town and mainly because of my very limited linguistic skill. Not everyone speaks English in Naples, certainly not, and my satisfactory upper secondary school level Swedish didn't help.

(3: Damn, of course)

 

(This of course was an extremely simple question, but right about that time Emmi's brain stopped functioning)

 

(1: Huh? 2: Ville help 3: Yeah thanks *Embarrassed...*)

Itsenäisyys tällä reissulla oli aika mitätön juuri riittämättömän sanavaraston takia. Tällainen pieni muistutus oli ihan paikallaan, ja Emmi todennäköisesti lähtee opiskelemaan joko ranskaa, italiaa tai espanjaa. Toivottavasti.

My independence on this trip was very limited because of my nonexistent knowledge of Italian language. A little reminder like this was greatly needed and Emmi is quite determined to learn some French, Italian or Spanish. Hopefully.

 

 

 

 

Luonnollisesti käytiin Pompeijissa.
Sitä kokemusta on vaikea ilmaista sanoin, siinä meillä oli jalkojen alla ihan hyvät kadut ja ympärillä raunioitunut kaupunki, joka oli säilynyt aavemaisen hyvin. Pompeijihan oli vakuumipakattu aika paksun tuhkakerroksen alle, jolloin tuloksena oli aavekaupunkii, jonka tuhon hetki on hyvin selkeästi nähtävissä. Koko kaupunki paskana muutamissa minuuteissa.

Tuntui yhtä aikaa räikeältä loukkaukselta että tärkeältä olla siellä. Pompeiji on tärkeä muistutus siitä miten haurasta kaikki on. Kaikki se mitä teemme voi selvitä tulevaisuuteen (kuten raunioista löydetyt lasiesineet ja ompeluvälineet), tai sitten ei.

Obviously we also had to visit Pompeii.
It's hard to describe that experience in words, there we were walking on perfectly good streets and a ruined city all around us, and it was preserved so well it was creepy. Pompeii was almost like vacuum packed under a thick layer of volcanic ash, resulting in a ghost town where the moment of destruction was still there. The entire city was fucked in just a couple of minutes.

It felt like I didn't deserve to be there and the same time I felt being there was extremely important. Pompeii is a big reminder that everything we have is so incredibly frail. All this what we have can make it and still be around in the future (like the glass objects and sewing kits), or it may not.

 

Meille tietysti valkeni pienien yksityiskohtien kautta minkälaista jengiä Pompeijissa oikein asusti.
Small details revealed us what kind of people lived in Pompeii.
 

Vanhoissa roomalaisissa kaupungeissa kuten Pompeiji oli siellä täällä katukiviä, joihin oli kaiverrettu ihan ehta penis. Uskomuksen mukaan sen päälle tallaaminen toi hyvää onnea. Uskoo ken tahtoo.

Penikset oli muutenkin aika kova juttu Pompeijissa. Toinen pakollinen kohde oli Ei-enää-niin-salainen salainen museo, jossa oli näytillä Pompeijista pelastettua eroottista taidetta.

In the old Roman cities like Pompeii they had cobble stones with penises carved on them. People believed stomping on the penis brought good luck. One believes if one wishes to.

Penises in general were a pretty big deal in Pompeii. Another must-see destination was the no-longer-so-secret secret museum of Pompeiian erotic art.

 

Ylhäällä penisöljylamppu ja alhaalla reliefi miehestä, jolla on tosi ison penis.
Above a penis oil lamp and below a relief of a man with a huge penis.

 

Siivekäs peniseläin. Funktio jäi vähän epäselväksi.
A winged penis animal. Not sure about the function of this one.

 

(I was just wondering that if Pompeii had the same kind of tourist junk for sale like they have in Paris, you know the little Eiffel towers in snow globes. They'd just have penises getting buried in ash.)

Museossa oli ihan tajuttoman kauniita seinämaalauksia ja mosaiikkeja, joissa oli kauniita nuoria ihmisiä hyväilemässä toisiaan (enemmän tai vähemmän). Tämä on nyt vain allekirjoittaneen kieroutunut huomio, mutta oli suloista, että joidenkin ihmisten silmissä oli eräänlainen "älä nyt mieti mitä olet tekemässä" -katse. Pompeijin teinit!
 

The museo had incredibly beautiful murals and mosaics of beautiful people caressing each other (some a bit less, some a bit more). This is of course only my skewed observation but it was cute how some of the people in those pictures had the embarrased "I'm not going to think about what I'm doing now" look in their eyes. The teenagers of Pompeii!

Tässä oli päiväkirjan toinen osa: tissejä, peniksiä ja huonoa kielitaitoa! Kolmas osa on viimeinen ja tulee kyllä pihalle tämän viikon aikana. Siihen asti morjens!
So this was the second part: tits, penises and bad language skills! The third part will be the last and will be up this week. Toodles!