Ihmisellä näyttäisi olevan kusiaisen oikeudet tässä maailmassa. Syntymäänsä hän ei ole voinut valita, eikä useissa/useimmissa tapauksissa myöskään kuolinhetkeään+/kuolintapaansa. Kuolinapua ei sivistymättömässä Suomessa saa, eutanasia on kielletty. Onko ihmisen itse mentävä sirkkeliin, myöhäistä Urpo Harvaa lainatakseni? Liian usein on niin, että lääkärit pitävät kovista kivuista kärsivää ihmistä väkisin hengissä. Ei siinä auta hoitotahdotkaan. En voi pitää Suomea sivistysmaana (ainakaan) ennen kuin eutanasia on täällä laillista.
"Lääkärit ovat kunnostautuneet Suomessakin pihtaamalla kivunlievitystä mitä erilaisimmin syin sekä kuoleville että muuten kivusta kärsiville. Kannattaa muistaa, että 1800-luvun puolivälissä, kun kemiallinen kivunlievitys tuli mahdolliseksi, lääkärikunta vastusti, koska kuulemma kipu ja veitsi kuuluvat niin olennaisesti yhteen. Tänään lääkärit pelkäävät addiktiota, mikä lienee turhaa, kun ihminen kerran on kuolemassa. Kivunlievitys vahvojen rohtojen avulla on tärkeä vallan lähde lääkäreille. Kipu ja valta kuuluivat edelleen yhteen, kuten ennen kipu ja puukko. Kivun kontrollin monopoli on valtavan tärkeä asia ja valtaoikeus, josta tuntuu olevan kovin vaikea luopua." (Airaksinen 2026, 49-50)
"Olen varma, että Jeesus kaikessa anarkistisessa armollisuudessaan olisi mielihyvin sallinut eutanasian. Mutta kuten tavallista, suomalainen uskova ihminen vetoaa ensin Paavaliin ja sitten vanhatestamentilliseen uskoon. Jeesus ei piitannut metafysiikasta, hän kun oli anarkisti ja Buddhan kaltainen opettaja. Mutta Vanha testamentti on metafyysinen eepos, jossa vihainen jumala paimentaa laumaansa rangaistusten ja uhkausten voimalla. Vetoaminen ihmiselämän pyhyyteen ja jumalan tahtoon on luontevaa, kun uskonkuva on kovin aggressiiviskonservatiivinen." (2026, 50)
"Lopettakaa kohkaaminen elämän pyhyydestä, kun teillä ammattinne ja toimikuvanne perusteella ei ole asiasta mitään asiallista sanottavaa. Menisitte puhumaan sotilaiden kanssa ihmiselämän pyhyydestä. Jokainen suomalainen mies ja vapaaehtoiset naiset opetetaan tappamaan. Armeijassa minulle annettiin kivääri ja luti sanoi: "Muistakaa pojat, tällä tapetaan ihmisiä." Jotenkin jäi mieleeni tappajakoulun anti. Kai minustakin olisi ollut tappamaan sodassa, isästä ja isoisästäkin oli. Ei polvi pojasta pahene." (2026, 51)
"Ja on aivan naurettavaa alkaa huolehtia tahdonvastaisen eutanasian yleistymisestä. Huonokuntoinen potilasko joutuisi pelkäämään, että siellä tapetaan? Eutanasia edellyttää asiallisen ja luottamuksellisen asiakassuhteen lääkäriin. Miksi eutanasia sen vaarantaisi? Merkillistä vainoharhaisuutta." (2026, 192)
Airaksinen käy läpi kirjan keskivaiheilla filosofi A.J. Ayerin kuuluisaa vuoden 1988 kuolemanrajakokemusta (NDE, Near-Death Experience). Airaksinen ei ole vakuuttunut siitä, että Ayer olisi aidosti ollut kliinisesti kuollut ja palannut elävien maailmaan. Ayerin sydän pysähtyi neljäksi minuutiksi, ja ateisti Ayerin käsitys kuoleman lopullisuudesta sai ainakin lievän särön. Sydämenpysähdys ei tarkoita vielä varsinaista kuolemaa. Kuolleeksi voidaan julistaa henkilö, joka on todistetusti aivokuollut.
Kävi Ayer tuolla tai ei, niin itse en halua kuolemanrajakokemuksia. Haluan elettyäni olevani suoraan kuollut. Ilman mitään välitiloja, ilman rajakokemuksia. En halua syntyä uudelleen/jatkaa elämääni Helvetissä, en Taivaassa. Kun kuolen, haluan vain olla kuollut.
]]>
